Haastattelussa - Helmeri Pirinen

Moro moro!

Joo eli multa on kyselty paljon, että milloin minusta tehtäisiin haastattelu. Halusin tehdä oman haastatteluni niin, että ajajat saivat kysellä mitä halusivat tietää minusta. Olen nyt odottanut kysymyksiä noin viikon ja vihdoin on aika aloittaa kysymyksiin vastaaminen. En julkaise kysymysten lähettäjien nimiä.

Kuinka vanha olet, mistä sait idean aloittaa scoottauksen ja kauanko olet harrastanut scoottausta?

Hemmi: Olen 25-vuotias ja aloitin scoottauksen keväällä vuonna 2000. Ensi keväänä tulee siis 13 vuotta täyteen.

Harrastaminen lähti oikeastaan ihan vahingossa, sillä kaikilla kavereilla oli skeittilaudat ja minulla ei ollut mitään. Sain kummisedältäni lahjaksi jonkun halvan potkulaudan Kajaanin Teboililta ja sillä aloin hyppiä kavereiden kanssa. Silloin ei todellakaan ollut tietoakaan koko scoottauksesta lajina ja monet ensimmäiset vuodet ajoinkin ihan perus markettilaudoilla, joita olin itse vahvistanut vähän sieltä ja täältä. Oman jännityksensä toi temppuihin se, että ikinä ei tiennyt kestääkö lauta ländäystä vai ei hehe.

Miltä tuntui olla Suomen ainoa scoottaaja?

Hemmi: Itseasiassa luulin pitkään, että olin ainoa scoottaaja koko maailmassa. Nyt kun olen jutellut paljon muiden "Old school" ajajien kanssa, heillä oli aivan samat fiilikset. Muutaman vuoden päästä löysin kuitenkin yhden foorumin, jossa oli noin 50 scoottaajaa. Mukana oli mm. nimet Andrew Broussard, Josh Toy, Terry Price, Ricky Wernicke ja paljon muita. Näiden kavereiden kanssa lähdettiin kehittämään lajia eteenpäin ja jos vertaa tähän päivään niin todella paljon on asioita muuttunut.

Mitä alkuvuosien scoottaukseen tulee, kyllähän porukka katsoi aika paljon aina parkeilla kun yksin vedin ainoana potkulaudalla. Meillä oli noin kymmenen hengen kaveriporukka, jolla kierreltiin parkkeja ja eri spotteja ympäri Helsinkiä. Kaikki muut olivat siis skeittareita, joten tästä ehkä olenkin saanut vaikutteita omaan ajamiseen. Kaikki esikuvanikin tulevat skeittauksen puolelta, sillä olin ensimmäisten joukossa ketkä scoottasivat eikä esikuvia ollut sen takia omasta lajista. Temput piti itse keksiä eikä voinut katsoa youtube-videoista vinkkejä.


Parkki vai Street?

Hemmi: Voisin sanoa, että olen 100% street-ajaja. Minulla ei ole parkkiajamista vastaan mitään, mutta itse en tykkää hirveästi ajaa parkkia. Talvisin tietty ajan halleissa, mutta kesäisin minua harvemmin näkee parkeilla. Ehkä Eltsussa ja Suutarilassa silloin tällöin.

Lempitemppusi?

Hemmi: Hmm tää on aika vaikea. Mulla ei oikeestaan ole tiettyä lempitemppua, mutta tykkään tehdä paljon omalaatuisia juttuja. Mitä persoonallisempaa ajaminen on, sitä parempi. Se on minun mielipiteeni. Sanotaan nyt kuitenkin vaikka, että tykkään tehdä firecrackereita paljon.

Missä asut ja kenen kanssa?

Hemmi: Joo eli ostin oman asunnon tuossa kesällä Laajasalosta. Tällä hetkellä asustelen siellä tyttöystäväni kanssa. Joensuussa olin opiskelemassa, mutta nyt asun ihan pysyvästi Helsingissä.

Mistä sait idean perustaa FinScooterin?

Hemmi: Kun itse olin nuorempi, scoottiosia oli aivan mahdoton saada mistään. Se oli ehkä turhauttavinta koko hommassa, että kun joku osa hajosi, ei voinut ajaa pitkään aikaan. Nyt vähän vanhempana minulla oli mahdollisuus perustaa oma kauppa ja samalla antaa mahdollisuus suomalaisille scoottaajille siihen, että he pystyvät hankkimaan osat Suomesta. Minkäänlaista scoottikauppaahan ei vielä ollut Suomessa ennen FinScooteria. Lähdin aluksi ihan kotisohvalta ja viime vuoden marraskuussa oli mahdollista perustaa ihan fyysinen liike Malmille. Tässä sitä ollaan oltu kehittämässä ja tukemassa lajia siitä asti. Jos minulta kysytään, näin sen pitäisikin mennä. Ajajilta ajajille.

Mikä on pahin loukkaantumisesi?

Hemmi: Joo tää sattu tossa noin kahdeksan vuotta sitten. Oltiin rullailemassa Laajasalossa Jollaksen koululle ja Jollaksen risteyksessä tuli semmoinen pitkä alamäki joka kaartui oikealle lopussa. Käännöksessä oli irtohiekkaa ja tässä kohtaa lauta lähti alta. Kaaduin kovissa vauhdeissa selälteni reppuni päälle.

Kun nousin ylös, minua ei juurikaan sattunut mihinkään. Kaveritkin naureskelivat mäen päältä ja kysyivät oliko kaikki ok. Nauroin takaisin ja huusin, että "ei mitään hätää". Tämän jälkeen otin repun pois selästä ja silloin kuului ikään kuin imaiseva ääni selästä, ihan kuin olisin hengittänyt selän kautta.

Heitin repun maahan ja huomasin, että repun selkäosasta oli mennyt läpi teräväkärkiset nokkapihdit (käytin näitä scootin osien kiristämiseen). Siinä vaiheessa jo ymmärsin, että taitaa tulla sairaalareissu. Otin t-paidan pois päältä, käännyin kaveriehin päin ja kysin, että: "tuleeko multa selästä verta". Sain vain vastaukseksi: "Joo tulee sieltä". Heti tämän jälkeen käskin kavereita soittamaan ambulanssin, mutta kaikki taisivat olla hieman hämillään koko tilanteesta, joten kukaan ei tehnyt mitään. Siksi otin itse kännykkäni repusta ja soitin hätänumeroon.

Olin itsekin aika shokissa siinä tilanteessa ja kun minulta kysyttiin mitä oli käynyt, sanoin vain, että ruuvimeisseli oli mennyt vatsasta läpi. Koomisinta siinä tilanteessa oli hätäkeskuksen vastaus: "Auts". Tässä vaiheessa minua rupesi pistämään rinnasta jo todella paljon ja tiesin, että pihdit oli lävistänyt minut jostakin kohdin vasemman lapaluun vierestä. Se toi minulle lisähuolenaihetta tietysti.

Paikalle saapui paloauto, ambulanssi ja ensiapujeeppi. Istuin maassa ja he tutkivat minut nopeasti. Nopean tsekkauksen jälkeen minulle todettiin, että minulta oli vasen keuhko puhjennut. Kuulemma mitään vakavaa ei olisi käynyt jos olisin ollut lihavampi. Tämä tieto ei valitettavasti hirveästi lohduttanut siinä vaiheessa.

Pääsin heti leikkaukseen sairaalassa ja olin kaksi viikkoa hengityslaitteissa kunnes keuhko toimi normaalisti. Tämän jälkeen olikin edessä todella pitkä tauko ajamisesta. Huvittavinta koko onnettomuudessa oli se, että me olimme vasta rullaamassa itse spotille. Temppuillessa ei ole sattunut mitään näin vakavaa. En ole toistaiseksi edes murtanut yhtään luuta. Koputetaan puuta heh.

Kuka on sinun lempiajaja Suomessa ja ulkomailla?

Hemmi: Minulla ei sinänsä ole ketään lempiajajaa. Oikeastaan kaikki pro-ajajat ovat kavereita keskenään ja me tykätään todella paljon vain viettää aikaa keskenämme. Kisojen jälkeiset sessarit ja kuvausreissut ovat sitä parasta antia mitä scoottaus voi vain antaa. Olen siitä todella kiitollinen, että pääsen kisareissuilla tapaamaan hyviä ystäviäni ympäri maailmaa. Suomessa reissaamme paljon FinScooterin tiimin kanssa ja tällä hetkellä kuvaamme omaa DVD:tä. Jos kaikki menee nappiin, DVD pitäisi olla valmis ensi vuoden keväällä.

Mitä mieltä olet seuraavista: Flyout ja Mongo?

Hemmi: Heh tää on jo legendaarinen kysymys. Kumpikin edellämainituista on omasta mielestäni sellaista, mitä pitäisi karsia pois. Parkeilla flyout menee vielä, jos on opettelemassa jotain temppua, mutta siihen se kannattaa jättää. Jos totta puhututaan, kannattaa opetella temput heti alkuun jostain kunnon obstaakkelista.

Mitä mongopuskemiseen tulee, koittakaa opetella ottamaan vauhtia takajalalla. Se tuo heti lisää tyyliä ja toimivuutta ajoonne.

Onko tulevaisuuden suunnitelmia?

Hemmi: Joo kyllä on paljonkin. Olemme tällä hetkellä rakentamassa scoottihallia Vallilaan ja sen pitäisi valmistua tämän vuoden joulukuussa. Lisäksi District on julkaisemassa minulle signature-osat vuoden vaihteessa. Olen tällä hetkellä testaamassa oman dekkini prototyyppiä ja se toimii erinomaisesti. Muuten kuvailen FinScooterin DVD:tä ja kiertelen muutamissa kisoissa.

Viimeiset sanat lukijoille?

Hemmi: Muistakaa pitää aina hauskaa kun olette ajamassa. Sen takiahan tätä lajia harrastetaan. Älkää haukkuko muita jos he eivät ole yhtä hyviä kuin itse tai älkää masentuko jos joku osaa enemmän temppuja kuin itse. Pääsia on se, että nauttii scoottauksesta ja siitä, että saa hengailla kavereiden kanssa. Muistakaa ottaa kaikki huomioon parkeilla ketään syrjimättä.

Kiitos lukijoille ja kysymysten lähettäjille. Oli ilo vastata näihin :)

Tässä vielä uusin pätkäni Districtille: